No niin, vähän päivityksiä tännekin.

Neve harjoittelee maaliskuisia kisoja varten kaksi-kolme kertaa viikossa kasvattajansa valjakossa. Tähän mennessä meno näyttää todella hyvältä, ahkera ja innokas pikkutyttö se on. Tällä viikolla Harri aloitti myös valjakko-touhut ja ajelee Riikan kanssa yhtä aikaa toista joukkoa. Nyt vaan koirat kuntoon ja talvella/keväällä tuloksia hakemaan!

Sini ja Julia ovat muuttaneet vähän matkan päähän omaan kämppään, tai siis vuokralle. Eli hieman on meidän jengi hiljentynyt. Julia käy edelleen päivittäin täällä oleskelemassa kun Sini on töissä. Noh, siitä päästäänkin kolmanteen uutiseen eli kun yksi koirapaikka jäi vajaaksi, niin pitihän se sitten täyttää  . Tarkoitus ei ollut vielä ottaa uutta huskya, mutta näin vaan jotenkin kävi. Pentujen ollessa 6 viikon, yksi uros oli vielä kotia vailla ja se nyt vaan jotenkin varattiin meille. Tämä husky meni Harrin nimiin joten Harri sai ensimmäisen kerran eläessään nimensä koiran omistaja- papereihin! Toivottavasti vuoden päästä meillä on kaksi huskya ja terveet, hyvinvoivat kaksi veteraaniseropia yhdessä vetohommissa. Riina ei ole oikein innokas vetokoira niin sitä ei olla valjakkoon laittamassa.

Pyry-poika 6 viikkoisena

Lauantaina 18.10 Neve pääsi ensimmäistä kertaa valjakkoon juoksemaan, kasvattajansa Riikan joukoissa siis. Itse olen harjoitellut vetohommia pyöräillen ja oma kokemus on että Neve on erittäin ahkera ja kova menemään koko ajan eteenpäin. Kävelylenkeillä pissaaminen sujuu samalla kun kävelee eteenpäin hassun näköisesti ja kakkaaminen on jopa harvinaista että se tehtäis lenkin aikana, sehän kestää liian kauan neidin mielestä  . Pyörälenkeillä ei sitten tarpeita juuri ehdi tehdäkään, kotiin omalle pihalle on sit kiva ne jätökset tehdä  .

Mutta itse asiaan eli valjakkoreissuun, joka oli sellainen kolmisen kilometrin reitti. Mukana johdossa olivat Gusga ja Luttana (kuulemma monen vuoden tauon jälkeen) sekä Enkeli ja Neve takana, olikohan oikea nimitys pyöräpari?

Riikka oli oikein tyytyväinen Neven menoon! Kuulemma ahkerampi työskentelijä kuin Enkeli! Nyt sit pyritään harjoittelemaan valjakkotouhuja ja mennä maaliskuussa ekaan kokeeseen. Jännää! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja suunnitelmat toteutuu.

Tämän otsikon koirat ovat siis Neve ja Julia. Ensin Neve oirehti lauantaina 13.9, illalla rupesin ihmettelemään, miksi Neveä ei näy, normaalisti se siis pörrää jaloissa jos syödään tai jotain. Noh, löysin sen lempi paikastaan vaatehuoneesta ja kutsuin iltaruoalle, mutta ei kiinnostanut nousta. Selvästi pikkupossulla jotain vialla! Otin lähempään tarkasteluun ja Neve piti toista etutassuaan ylhäällä, selvästi jotenkin kipeänä. Tassua tutkiessa ei löytynyt mitään selvää syytä, annoin kipulääkettä (jäänyt Julian leikkauksesta 2007).

Seuraavana päivänä nilkutus oli hävinnyt. Tiistaina 16.9 olin suurinpiirtein unohtanut koko ajatuksen ja käytettiin Harrin kanssa Neve ja Riina pyörälenkillä.  Neve oli normaali oma itsensä, mahdollisimman lujaa eteenpäin koko ajan!

Samana iltana tai seuraavana päivänä Neve nilkutti taas, vielä pahemmin kuin aiemmin, yksi etujalka koko ajan ylhäällä. Hyvin se silti sai vauhtia pihalla kun Riinan kanssa juoksenteli. Mutta sen verran ongelmaa ilmeni että Neve rupes uudelleen pissaamaan sisälle! Ilmeisesti ulkona oleminen oli sen verran epämiellyttävää että oli kivempi pissiä sisälle.

Katselin pari-kolme päivää tuota hommaa, ei mitään edistystä, joten annoin taas kipulääkettä, Rimadylia. Se rupes taas vaikuttamaan ja tänä päivänä (TO 24.9) Neve vaikuttaa normaalilta. Niin, ja parisen päivää sitten tutkittiin taas kipeää tassua ja löydettiin ehkä hieman turvonneen oloinen antura, ilmeisesti syypää, mutta ei tietoa miksi ja miten.

Julian nisät tuli tarkistettua 17.9 illalla ja puristattaessa siltä tuli verta! Ei muuta kuin seuraavana päivänä otettiin yhteys el.lääkäriin ja saatiin aika perjantai aamuksi. Sinin kanssa käytiin hoitamassa homma, aika jännittynyt olin kun viimeksi Bessin kanssa kuulin huonoja uutisia. Noh, ensin eläinlääkäri Minna Liinamaa tunnusteli nisiä ja päätti ultrata. Julia huusi kuin kärsivä elukka, kuonokoppa päässä. Julia kun ei tykkää että vieraat koskee...Oikee draama queen...

Ultraa varten äkäinen Julia piti rauhoittaa, mitään ei löytynyt. Diagnoosiksi tuli maitorauhasturvotus/hormoonihäiriö ja saatiin lääkettä siihen. Kaikelta varalta myös antibioottiresepti jos ilmenee tulehdusta. Tällä kertaa tuli siis helpotus, MUTTA....you never know...

Voi kun on ollut hiljaista. Kohtuu pitkään on ollut sellanen saamaton kausi, joten ei ole jaksanut tehdä oikein mitään. Viimeisen kerran kävin VePe-treeneissä heinäkuun puolella ja ToKo-harkat jäi vielä aiemmin. Inhoan itseäni tässä asiassa. Inhoan sitä, että jaksan jonku aikaa ja sitten iskee väsymys, tai jotain... Tästä lähdin katson parhaakseni, että en puhu mitään etukäteen suunnitelmista.

Noh, viimeinen VePe-treeni meni joten kuten. Olo itsellä oli paha jo heti alkuun ja halusin lähtä lätkimään, enhän kuulu mihinkään ryhmään mihin yritän. HUOH!

No sitkaasti vaan sinne jäin ja treenit meni veteen hypyn osalta hyvin ja tavaran viemisen osalta huonosti. Silloin teinkin päätöksen että näihin treeneihin en mene ennen kuin saan tuon vienti homman eteenpän. Eli katsellaan ensi vuonna taas uudestaan, yritän päästä eteenpäin tuossa viemis-hommassa, mutta vaikealta se kyllä tuntuu.

TOKO homma on ollut myös laiskaa, mutta jotain pientä on saatu kyllä edistymään. Riinan kanssa olen tehnyt VIHDOINKIN jotain oikein, sillä kun aloitan treenin, niin se on niiiiin täysillä mukana! Seuraaminen ja kuunteleminen on niin pirteetä ja reipasta. Ihan eri meininki, mitä nämä vuodet aiemmin.

Neve on edistynyt paikallaan odottamisessa lähinnä. Katsellaan nyt, mitä saadaan syksyn aikana aikaiseksi. Toivottavasti nyt jotain kumminki, kun toi kilpailuinto on sen verran korkee :) . 

Niin, kuka ottaa minut ja Riinat metsälle mukaan testaamaan haukku-hommia? Yritetään sitä nyt näin, kun en muutenkaan osaa  . Itse kun en uskalla lähtä mihinkään muualle koiran kanssa kuin tuohon lähimetsään ja muuallekkin olis hinku.

Jotain on tarve kirjoittaa tänne, vaikka TOKOssa ja VEPEssä ei ole tullut käytyä. Se ei kumminkaan tarkoita etteikö kotona olisi harjoiteltu eri asioita.

VePe hommista on nyt keskitytty harjoittelemaan esineen vientiä ja hyppyä veteen (venettä kun ei oo, niin laiturilta). Vienti on edistynyt, mutta varmasti tarvitaan vielä kunnolla treenaamista ulkona VEDEN ÄÄRELLÄ ennen kuin kannattaa sen enempää kehua. Veteen hyppääminen on edistynyt oikein kunnolla, viimeksi kun käytiin, Riinallahan meni aikalailla aikaa ennen kuin se suostu hyppäämään. Tauko oli tehnyt näköjään kummia, sillä seuraavalla kerralla meni ehkä pari sekuntia kun se meni ihan itse :) . Tässä lyhyt näyte http://smg.photobucket.com/albums/v438/Neve/?action=view&current=Riinaui-1.flv

TOKOa on harjoiteltu myös ihan kivasti, ei kuitenkaan päivittäin. Neve on edistynyt paikallaolossa ja seuraamisessa, siinä se on jopa parempi mitä Riina nykyisin! Erityisesti harjoiteltavaa riittää ainakin noutamisessa.

Riina taas on parantanut otteitaa ainakin kauko-käskyissä. Sivulle tulo ei edelleenkään suju ilman apuja, tahtoo tehdä vanhaan tyyliin.

Molempien kanssa oon ruvennut lisäämään ulkona tottelemista, se tuokin taas uuden haasteen, varsinkin penikan kanssa näkee että ei missään nimessä kannata luottaa siihen mitä se koira osaa sisällä. Neve on vielä hyvin paljon ympäristöä seuraava ja mun kuunteleminen tuottaa ongelmia. Riinan kanssa otin viimeksi ulkona 2 minuutin paikallaolon ja hyvin meni, mutta kyllä näki kuinka korvat tahtoo kuunnella muuta ja pää kääntyä muualle. Tätä ulkotreeniä vaan lisää, ehdottomasti.

Vielä pitäs saada aikaseksi pientä videoo molempien TOKOilusta, kyllä ne oikeesti jotain osaa , ehkä...